Eli tilanne on tämä; emme ole halunneet paljastaa iloista uutistamme lähipiirillemme ennenkuin ensimmäinen ultra on ohi ja olemme konkreettisesti nähneet siellä jotakin elollista olevan. Edes vanhempamme eivät vielä asiasta tiedä, ainoastaan aivan muutama läheinen ystävä joilta emme ole kertakaikkiaan pystyneet pitämään asiaa salassa. Nyt kuitenkin viikonloppuna vanhempieni luona kyläillessä jouduin useampaankin otteeseen miettimään sanomisiani ennenkuin möläytän suustani tämän iloisen uutisen. Isäkin tarjoili minulle punaviiniä ja manaili että enkö nyt edes pikkuisen voisi maistaa kun on niin hyvää ja pidän kuitenkin punaviinistä, hän oli sen ihan minua varten avannut. Vetosin siinä sitten hieman huonoon oloon ja seuraavana päivänäkin olin oikeasti niin väsynyt että luulevat varmaan minulle olevan flunssan tulossa.

Voi miten mieleni tekisi kertoa heille ensimmäisen lapsenlapsen tulosta, itse asiassa minua huvittaisi kailottaa asiasta kaikille, mutta maltti on säilytettävä vielä muutama viikko..Jospa kutsuisi heidät hieman myöhästyneille kihlajaiskahveille ja pamauttaisi uutiset sitten samalla molempien vanhemmille. Huh, kyllä tuntuu aika matelevan hitaasti kun jotain oikein kovasti odottaa..