Kauan odotettu päivä on saapunut! Tänään on ensimmäinen ultra. Jännittää niin vietävästi..Toivottavasti kaikki on kunnossa! Myös mies on lupautunut tulemaan mukaan. Jospas hänellekin nyt konkreettisesti selviäisi että joku siellä tosiaan on, sydänäänethän pitäisi nyt jo kuulua.

Sopivasti myös pahoinvointi on alkanut. Kävin eilen hakemassa huutavaan nälkääni chili-hampurilaisannoksen (virhe!) ja syötyäni sen tuntui että samainen ruoka alkaa nousta samantien yläkertaan. Yön nukuin jälleen huonosti ja nyt aamulla pahoinvointi vain lisääntyi. Pakko kai koittaa saada jotain alas ettei ala heikottaa, tänään täytyisi kuitenkin olla töissäkin skarppina ja kestitä muutamia vieraita. Ja totesin myös aamulla töihin tullessani, että pyöräilykin alkaa olla tuskaista: jokaisen katukivetyksen ylittäessäni rinnat huusivat armoa. Taytyy varmaan jatkossa kävellä töihin :)