Rv 28+2

Olen viettänyt jo kaksi katkonaista yötä tätä päivää odottaessani: äitipolilla käynti. Tästä kertoo jo sekin että verenpaineeni oli nyt ns. normaalilukemissa 125/73, kun se vielä viikko sitten neuvolakäynnillä oli kohtuullisen matala, 111/63. Mieli keveänä sain kuitenkin polilta poistua; kohdunsuu tiukasti 3,5 cm kiinni ja pikkusella ultran perusteella kaikki hyvin, painoakin jo huimat 1,1 kg! Pientä pehmenemistä kanavalla oli kuitenkin havaittavissa, mutta ei mitenkään huolestuttavasti ja saan kuulemma elää normaalisti ja käydä omien tuntemusteni mukaan töissä. Ja ah, miten ihanaa oli kuulla lääkärin sanelevan sanelukoneeseensa sanat normaali raskaus. Nämä tuntemani supistelut eivät siis onneksi ole ainakaan toistaiseksi aukoneet paikkoja. Lääkäri neuvoi tulemaan takaisin, jos supistukset muuttuvat kipeämmiksi tai tihenevät entisestään. Pistän kaikki sormet ja varpaat ristiin että näin ei vielä ainakaan kymmeneen viikkoon tule käymään...

Myös kotiin tullessani odotti oven takana iloinen yllätys: äitiyspakkaus on saapunut! Haimme sen miehen kanssa heti ja nyt illalla olenkin ihastellut kaikkia ihania vaatteita ja tavaroita. Kyllä se vaan vieläkin tuntuu niin uskomattomalta, että raskaana tässä tukevasti ollaan ja muutaman kuukauden kuluttua meitä voi olla jo kolme. Missähän vaiheessa tämän oikein tosissaan käsittää todeksi?