Rv 10+6

Niin se aika rientää, laskeskelin tuossa juuri, että raskauden ensimmäinen kolmanneshan on jo kohta ohi. Eikä juurikaan ongelmia ole ollut. Pahoinvointikin on niin satunnaista ja pientä, että sen osalta olen päässyt helpolla. Väsymystä on, mutta ei läheskään yhtä paljon kuin muutama viikko sitten. Suurin ongelma on ehkä kuitenkin ollut tuo jatkuva yöllä heräily ja pätkittäin nukkuminen. Tuntuu että kaikki asiat pyörivät päässä ja hormoneillakin varmasti on oma osuutensa asiaan.

Vanhemmillekin on nyt kerrottu ja kuten arvasin, olivat aivan tohkeissaan. Varsinkin meidän äiti, joka alkoi jo nyt jännittämään tulevaa isoäitiyttä ja raskauden etenemistä. Seuraavalla kerralla kun siellä poiketaan niin taitaa olla jo vanhat lastenvaatteet kaivettu kätköistä esiin. Miehen vanhemmat ottivat asian vastaan hieman tasaisemmin. Äiti oli kuulemma kommentoinut että olisitte voineet vielä muutaman vuoden odottaa, mutta miehen todetessa että ei tässäkään hetkessä mitään vikaa ole niin oli kuitenkin myötäillyt. Jos jotakin en nyt kestä niin se on kaikenlainen kritiikki ja kaikki muka hyvää tarkoittavat neuvot, joita alkaa sadella. Tyhmin kommentti mielestäni kaikista on se, että "ette tiedä mihin olette ryhtyneet". No ei tietenkään tiedetä, tämähän on meidän esikoisemme. Ei kai kukaan tiedä mihin on ryhtymässä kun ensimmäinen lapsi on tuloillaan. Mutta valmistauduttu on parhaamme mukaan ja pyrimme olemaan parhaita mahdollisia vanhempia tulevalle pienokaiselle. Siihenhän me kaikki pyrimme.