Rv 30+0

Se on sitten kolmenkymmenen raskausviikon rajapyykki ylitetty. Vielä on pikkunen kovin pieni, mutta syntyessään nyt, hänellä olisi jo hyvät mahdollisuudet selviytyä keskoshoidossa. Onhan niitä paljon pienempiäkin keskosia pystytty pelastamaan. Ja ajatella, jo seitsemän viikon päästä pikkuseni on täysiaikainen ja valmis syntymään. Supisteluja ja löystymiskipuja lukuun ottamatta raskauteni onkin sujunut tähän saakka mallikkaasti, enää siis muutama hassu viikko ja saan lapseni syliini jos kaikki menee hyvin (sisälläni asuu aina pieni pessimisti, jos joku ei ole sattunut vielä huomaamaan). Synnytyskin alkaa pikkuhiljaa pyöriä mielessä, varsinkin viikonloppuna vahtaamani Synnytyssairaala -sarjan ansiosta. Perhanan ilmaiskanavat..Kipuherkkänä ihmisenä asia hieman pelottaa, mutta yllättävän positiivisilla mielin olen ainakin vielä tällä hetkellä asian suhteen. Jokohan sitä kohta alkaisi pakata sairaalakassia valmiiksi, ties vaikka kovinkin kiire yllättäisi. Äsch, turha tässä vielä on panikoida. Iisisti nyt vaan..

Ja jotta pikkuseni ei syntyisi sokerihumalassa tai muuten vaan äidin sokerin syönnistä pöllämystyneenä, olen päättänyt vähentää karkin ym. makean syöntiäni. Huomasin tuossa nimittäin että ei kulu päivääkään ettenkö jotain mässyä ahtaisi napaani, suklaata tietysti pääasiassa. Täytyykin käydä heti hakemassa kaupasta viinirypäleitä, jos ne vaikka auttaisivat tähän ainaiseen makeannälkääni. Ja paljastan muuten vielä yhden todella erikoisen "mielitekoni"; haistella juuri tupakilta tulevia ihmisiä tai kahvinpuruja. Mmmhh..Kaikkein hulluinta on, että itse en tupakoi enkä juo kahvia..