Rv 34+5

Eilen oli sitten jälleen käytävä kääntämässä keskussairaalalla ja lääkärin määräyksestä joudun ottamaan vielä entistäkin rauhallisemmin: kohdunkaulaa jäljellä 1 cm ja yhdelle sormelle auki, lisäksi paikat pehmenneet sen verran että tuntuu ettei pikkunen täysiaikaiseksi malta masussa pysyä millään. Mieskin jo tokaisi, että yhtä malttamaton taitaa olla kuin äitinsäkin. Ja mielestäni supistuksia ei ole edes ollut mitenkään kovin paljon tässä lähiaikoina (vai olenkohan vain jo niin tottunut niihin). Sydänkäyrääkään ei saatu piirtymään kun pikkunen hikotteli koko ajan niin autuaasti. Mutta ultrassa näkyi, että hänellä asiat kunnossa ja pääkin nätisti jo raivotarjonnassa. Rakas lapseni..

Nyt sitten vain kovasti jänskätään, sillä lähtö sairaalaan voi tulla hyvinkin pian. Toivon kuitenkin sydämeni pohjasta, että jaksaisi pysytellä masussa vielä muutaman viikon, vaikka kaikki täällä kotosalla onkin jo pikkusta varten valmiina ja muutamat vauvakutsutkin on jo tullut pidettyä. Netistä lueskelin, että näihin aikoihin syntyvät ovat joutuneet olemaan sellaista kahta viikkoa sairaalahoidossa nenä-mahaletkuissa yms. ennen kotiutumista, mutta kaikki lapsethan ovat yksilöllisiä. Sen verran kiireinen oli suomea murtaen puhuva venäläislääkäri, että ei kertonut painoarviota tai oikeastaan mitään muutakaan ylimääräistä, kehotti vain ottamaan rauhallisesti ja välttämään mm. kaikkia kotitöitä. Onneksi tilanne pikkusen kannalta on kuitenkin nyt jo huimasti paljon parempi kuin edellisellä sairaalakeikalla vkolla 25. Odota pikkunen vielä hetki, joohan..