Rv 20+1

Kuten otsikko jo kertoo, olemme joutuneet evakkoon. Tilanne kämpässä pahentui tuossa uuden vuoden pyhinä sen verran, että jouduimme lähtemään vesivahingon alta pois, koska sekä lattialistojen alta että katosta alkoi tulla sadevesiviemärivettä niin että lattiat lainehtivat. Nyt olemme sitten "asuneet" jo kohta 5 päivää Scandic Hotellissa ja loppuviikosta olisi tarkoitus muuttaa varakämppään noin pariksi kuukaudeksi. Vähän syö miestä tämä tilanne ja kaikki paperisodat ym. käytännön asiat joita pitäisi hoidella. Onneksi on tuo kotivakuutus, vaikkakin omavastuuosuus mm. hotelliyöpymisistä, muuttofirmasta ja mattojen pesulakuluista nielaiseekin omavastuun verran myös omasta pussista. Mutta ainakin aamupala on parempi kuin kotioloissa :) 

Kaiken kukkuraksi olen nyt muutaman päivän sairaslomalla, koska on alkanut esiintyä pientä harjoitussupistelua alavatsassa. Tuntuu että vatsa menee useasti päivän aikana kivikovaksi, aivan kuin joku täyttäisi ilmapalloa tuossa heti häpyluun yläpuolella. Supistukset itsessään eivät ole kivuliaita, ainoastaan epämukavia, mutta se mikä tekee vähän kipeämpää on kävellessä ja huonosti istuessa tuntuva (välillä aika kovakin) nivuskipu. Soitin jo synnärillekin kun tottakai pelästyttää tuollainen vihlominen ja sieltä sanottiin että levon kannalta pitäisi nyt ottaa ja välttää kaikkea ylimääräistä rasitusta. Just juu, meidän nykyisessä tilanteessamme se onkin tosi helppoa..Ylihuomenna on onneksi neuvola joten selviää sitten ehkä vähän paremmin että mikä juttu se tämä nyt oikein onkaan vai onko ylipäänsä mikään. Se on tämä ensiraskaus muutenkin sellaista, että ei yhtään tiedä mikä kuuluu asiaan ja mikä ei. Ja kun luonteeltanikin vielä olen sitä sorttia että jokainen vihlaisu pistää pelästyttämään, niin täytyy nyt vain pitää sormet ja varpaat ristissä että nämä ovat aivan normaaleja kipuiluja tässä vaiheessa raskautta. Pikkunen on kuitenkin vielä niin pieni..Täytyy nyt pysytellä muuton ajankin poissa tieltä etten vahingossakaan lähde nostelemaan mitään tavaroita. Mieskin on jo tullut suorastaan ylihuolehtivaiseksi ja muistaa joka välissä muistuttaa että nyt otat vaan ihan rauhallisesti ja käyt makaamaan. Ja tottahan se on, kaiken materian pystyy kyllä rahalla korvaamaan, mutta mitään niin tärkeätä ja arvokasta meillä ei ole kuin tämä masussa elelevä rakas pikkuihminen. Toivottavasti saa syntyä terveenä ja ajallaan. Ja mieluiten vielä omaan kotiin...