Rv 27+3

Kylläpäs aika rientää! On ollut sen verran kaikkea pientä puuhastelua, että blogin päivittäminenkin on meinannut unohtua. Olemme siis päässeet jo muuttamaan takaisin kotiin ja täällä sitä ollaan laitettu muutamana päivänä jo paikkoja kuntoon. Pikkusen tuleva pinnasänkykin nousi samassa muuttorytäkässä kokoon, joten hieman on täytynyt tehdä muutoksia entisiin huonekalujen järjestelyihin. Ja tietysti myös kaikki pikkuiset vaatteet ovat alkaneet pikkuhiljaa löytää oikeille paikoilleen. Jippijaijee!

Masun kasvamisprojektia ajatellen pariin viikkoon on myös mahtunut kaikenlaista. Ensinnäkin, olen edelleen sairaslomalla ja harjoitussupistelut yhä vain jatkuvat. Olen joutunut jo kertaalleen käymään synnytyspäivystyksessäkin, koska tilanne kävi jo itseä ja miestä pelästyttämään. Siellä sitten monen tunnin odottelujen jälkeen lääkäri vihdoin vilkaisi alakertaan ja kertoi kohdunsuun olevan kiinni eikä kanavakaan ollut pehmennyt, mutta vatsan päältä painettaessa näkyi jossain kuvakulmassa pientä aukeamista. Antoi samassa rytäkässä myös supistuksia ehkäisevän piikin ennen kotiin lähtöä, joka auttoikin sellaiset reilu kuusi tuntia. Tämä episodi tapahtui siis pari viikkoa sitten ja ensi viikolla minulla onkin sitten kontrolliaika äippäpolille. Rauhaiseloa olen siis viettänyt, vaikkakin nyt muuttopuuhissa olen hieman apuna ollutkin, lähinnä tosin työnjohtajana, pölyjen pyyhkijänä ja tavaroiden asettelijana. Supisteluherkkyydestä kertoo jo se, että autossa istuminen tai selällään makoilu ovat minulle jo lähes mahdottomia. Erittäin helpon ensimmäisen raskauskolmanneksen jälkeen voinkin todeta, että tämä toinen kolmannes on ollut melkoista myllerrystä, omien tuntemusten ja pikkusen liikkeiden seurailua. Huoli ennenaikaisesta synnytyksestä on ollut välillä suorastaan pakahduttava, vaikka ennen äippäpolin kontrollia onkin oikeastaan aivan turha asioita pohdiskella. Viikko kerrallaan mennään ja toivotaan, että pikkunen ei vielä muutamaan kuukauteen koita änkeä itseään pihalle. Hieman käy kateeksi niitä, jotka viimeisille viikoille saakka pysyvät hyvävointisina. Vaikka yksilöitähän tässä kaikki ollaan ja niin kauanhan kaikki on erinomaisesti kun pikkusella on asiat kunnossa.

Oho, vilkaisin äsken rintsikoiden sisään ja huomasin että toisella puolella on nännin kohdalta liivit aivan kuivuneen maidon kovettamat. Mielenkiintoista, missähän välissä sitä on kerennyt tirskumaan. Pikkuhiljaa täytyy alkaa katselemaan siis jo liivinsuojuksiakin. Hih :)