Rv 21+2

"Nätisti se maha jo pömpöttää"! Nämä olivat erään työkaverini sanat tänään kun ilmestyin töihin vähemmän masun peittävissä vaatteissa kuin yleensä. Ja tottahan se on, vatsa on alkanut todella pömpöttää jo sen verran, että esim. kengännauhojen solmiminen ei onnistu kumartaen enää kovinkaan kevyesti. Tein eilen iltasella kävelylenkin ja kävin hakemassa oikeasta kodista erään takin, joka on aina ollut minulle numeroa liian iso ja kappas; se sopi päälle hienosti ja puristamatta. Täytyy myöntää että olen sitä säilyttänyt kaapissani useita vuosia juuri tätä tilannetta ajatellen. :) Enkä onneksi ihan turhaan..

Pikkunenkin on nyt alkanut oikein toden teolla ilmoitella itsestään. Potkuja tulee välillä ihan sarjoina ja kaikista voimakkaimmat potkut pystyy jo hyvin tuntemaan vatsan päältä. Mieskin on siis jo päässyt osalliseksi pikkusen potkuista ja niitä aina innoissaan iltaisin odottelee. Pystyn jo hieman kommunikoimaankin masuasukin kanssa koputtelemalla vatsan päältä ja odottelemalla hetken päästä tuntuvaa vastausta. Saas nähdä kuinka vilkas vilpertti sieltä tuleekaan, pitää nimittäin melkoista elämää aina välillä, heittää voltteja ja tekee kärrynpyörää. Ja jos lukemani pitää paikkansa ja näistä liikkeistä voi päätellä jo hieman pikkusen tulevia uni- ja valveillaolorytmejä, niin kyllä me vielä miehen kanssa helisemässä ollaan. Vaikka eihän sitä kai ihan noin yksiselitteisesti voi päätellä, ties vaikka olisi itse rauhallisuuden perikuva. Paitsi jos vanhempiinsa yhtään tulee niin todennäköisesti ei..

Otin muuten ensimmäisen askeleeni pitkään aikaan hieman liikunnallisempaan suuntaan. Olen nyt noiden harjoitussuppareiden takia ottanut tarkoituksella hieman rauhallisemmin, mutta nyt ilmoittauduin äitiysjoogaan! Se alkaa parin viikon päästä ja kovasti jo odotan ensimmäisiä tunteja. Eihän siellä tietysti mitenkään hiki päässä rehkitä, mutta on mukavaa päästä pitkästä aikaa jollekkin ohjatulle liikuntatunnille. Plus että sieltä saa kuulemma hyviä vinkkejä synnytystä ja raskauden ajan ravitsemusta ajatellen. Uusi harrastus tuleekin kyllä todella tarpeeseen.

P.S. Ensi tiistaina rakenneultra. Jännitän sitä hieman, vaikka yksityisellä lääkäriasemalla jo kuukausi sitten kävimmekin. Ihanaa kuitenkin nähdä taas pikkunen pitkästä aikaa. Toivottavasti kaikki edelleen kunnossa.