Rv 22+6

Kylläpä oli työn ja tuskan takana nousta tänään kuudelta ja lompsia töihin, *haukotus*. Takana on tavallista huonommin nukuttu yö; en löytänyt missään vaiheessa hyvää asentoa koska nivusissa juili lähes taukoamatta. Kaiken kukkuraksi taisin eilisellä kävelylenkillä hieman vilustua, kurkkua korvensi koko yön ja nenä oli tukkoinen. Toivottavasti ei ole kuitenkaan flunssa tulossa. Töihin saapuessa kone ei auennut ja kännykkänikin on näköjään yön aikana sanonut sopimuksensa irti. Eli oikein tyypillinen maanantaiaamu meikäläisellä.

Muutoin viikonloppu meni oikein mukavasti. Käytiin serkkuni luona kyläilemässä, ulkoiltiin ja rentouduttiin. Koti-kotonakin käytiin hakemassa muutamia tavaroita ja siellä on nyt sitten vihdoin ja viimein saatu lattiamatot revittyä auki ja kuivaimet hurrasivat täydellä teholla. Valmistuisi nyt pian..Pikkunen on ilmoitellut itsestään myös ahkerasti, kovimmat potkut näkyvät jo vatsan päältäkin ja mies jo kovasti kuulosteli jos pystyisi kuulemaan sydämenlyöntejä vatsanpeitteideni läpi. Taitaa kuitenkin olla sen verran vilkas kaveri että ei kauaa paikallaan pysy. Miehen äitikin oli ostanut muutamat ihanat potkuhousut pikkuselle ja itse kävin ostamassa vauvakirjan, jonka sivuja olen jo sen verran täyttänyt mitä pystyn. Kaikenlainen pikkunäpertely on ihanaa.

Klonks, taidan nukahtaa tähän työpisteelleni.